Kymmenen runoa ja kaksi ajatusta yhdeltä istumalta Runo 1 Esiin raahautuneet sammaleet päästäisiä. Istun autossa sertifikaattieni ja työkorttieni kanssa. Saharan hiekan alla meri kaipaa luokseni. Kuivunut ihoni nimeää fossiilinsa. Meri,…
Absurdeja ja odottamattomia asioita tapahtuu. Eilen aamulla ilmassa lentävä postikortti viilsi silmämunani. Postikortissa toivotettiin terveisiä Vantaalta. Tervehdyksen mukana tuli pieni yllätys. Punainen ja turvonnut silmä. Tästä lahjasta olen saanut vielä…
Kaunista alkavaa viikkoa sinulle! Tähän kärkeen kolme aamuista tuokiokuvaa. Kuvat on otettu Espoon Omnian nurkilta. Viikonloppuna katsoin Johanna Vuoksenmaan käsikirjoittaman ja ohjaaman kotimaisen pläjäyksen “21 tapaa pilata avioliitto” (2013). Olen…
Lempparikeittokirja Lempijutut tunnistaa usein siitä, että ne ovat kuluneita ja kärsineitä. Mitä paremmin säilynyt, sitä vähemmän se on ollut käytössä. (Tämä on lohdullista. Senhän voi ajatella pätevän meihin ihmisiinkin. Olen…
Näin paljon turvaa on jo turvallisuusongelma, johon tarvitaan lisäturvaa. Elin lapsena nykymittapuun mukaan todella turvattomasti. Sain jäädä lastentarhasta kotiin, sillä en viihtynyt tarhassa. Minulla oli liian paljon pinnejä päässä (=kaikki…
Mitä tänään on mielessä? (Sen hiton meze-lautasen ja jäätelöveneen ohella. Mahtuuko mieleen edes muuta?) 1. Joskus päivän pelastaa joku hullutus. Sellainen kuriton, vapautettu mielijohde, joka pitää meidät hetkessä. Voi vaikka…
Maanantaiselta Kontti-käynniltä selvisin 7,50 eurolla. En ole himoshoppaaja, ennemminkin kiertelijä. Haahuilija ainakin. Vitosella löysin kinttuihini mustat farkut. Tein heti kotona niihin helpot vyöketjut. Käytin vanhoja kaulakoruja. Voilà! Kolme pokkaria eurolla…
Jos tämänhetkinen elämämme heijastuisi järven pintaan, mitä siellä näkyisi? Onneksi veden pinnan voi kosketuksellaan pyyhkiä. Siihen voi heittää viistoja leipiä. Järven sileyteen voi solahtaa uimaan. Sen jälkeen voi luoda uudenlaisia…
Riikinkukonsulkani ovat kotoisin Rotterdamista. Ensimmäinen kerta uudessa paikassa ilman etukäteissuunnittelua ja pakkoa. On ihanaa vain kävellä ilman päämäärää. Antautua vastaantulevalle. Olla niin aistit auki, että tuntuu kuin olisi itse muuttunut…
Minulla on ollut tämä pieni taulu jo vuosikymmeniä. Sen taakse liimattu lappu kertoo, että kyseessä on wieniläisen taidegalleria Kunstverlag Wolfrumin tuote. Pidän kuvista, joihin voin kuvitella itseni. Kuulen kenkieni kopinan,…