Kymmenen runoa ja kaksi ajatusta yhdeltä istumalta
Runo 1
Esiin raahautuneet sammaleet
päästäisiä. Istun
autossa sertifikaattieni ja työkorttieni kanssa. Saharan
hiekan alla meri kaipaa luokseni. Kuivunut
ihoni nimeää fossiilinsa.
Meri, vahva mieleni,
ota mukaasi
seisova energiani, sairas.
Runo 2
Tosi pienessä
ollaan kaikkialla
rajalla.
Runo 3
Kokonaisuuskin
on konsepteja,
keskeneräisiä luonnoksia.
Runo 4
Se, mihin jätin itseni
ei ole siellä,
mistä löydän itseni.
Se, mistä löydän itseni
ei ole siellä,
missä yhä odotan.
Se, missä yhä odotan
on rajattu ulkopuolelle,
selän takana ei ole kartalla.
Sen, mikä on kartalla,
katson,
mutten tiedä,
mitä.
Se, mitä on,
on vaurio ja huuto.
Runo 5
Hellittämättömästi olen uurastanut
saadakseni
nämä kärsimykset.
Runo 6
Laillistettu tyrannia maastoutuu odottamaan,
jotta uskoisin olevani turvassa.
En voi edes vihata sitä, kun sekin on
vain jollain töissä,
eikä tyrannia kohtele hyvin
edes omiaan.
Runo 7
On hengenvaarallista ja enemmän
olla liian kiltti,
sillä kynnysmatto on lopulta
kaikkein ilkein.
Sen on pakko,
sillä siinä on kaikkien lika.
Runo 8
Miten sellainen, jossa kaikkien
tarvitsee voittaa,
voi koskaan olla oikeusvaltio.
Ei pakkovoitoissa ole tilaa totuudelle.
Runo 9
Sisäinen tallennus ja muisti
jaetaan käyttööni vain unessa.
Päivisin
pääsy estetty.
Runo 10
On aikoja,
jolloin en näe unia.
Sekin on lahja, lepo,
itseltäni, itsestäni.
Ajatus 1
Matkalla sitten kun -elämästä
nyt kun –elämään. Matkalla pitäisi-maailman uupumuksesta tämän hetken läsnäoloon.
Asioiden loputon lykkääminen raastaa. On kai parempi joko tehdä tai unohtaa koko juttu.
Tämä hetki on kaikki, mutta kun sekin on suurimmaksi osaksi pelkkää vanhan toistamista. Monta kertaa ajateltuja asioita. Menneisyyden sirkkeleitä, kahteen kertaan sahalaitaisia rauduskoivun lehtiä. Vähän jää tilaa onneksi murehtia myös huomista.
Minkä asian tekeminen pitää minut parhaiten kiinni tässä? Estää valumiseni taakse tai pakonomaisen etukenon?
Ajatus 2
“Ujousvirheestä pitää parantua, opetetaan kansainvälisissä kouluissa. Muuten hankitaan raskaat diagnoosit, joiden jälkeen unohtuu hyvin pitkäksi aikaa turvahuoneeseen. Kyse ei ole jälki-istunnosta tai rangaistuksesta. Se on omaksi parhaaksi.” (Lainaus kirjastani Mantelinperijä)
Tuollainen yksisilmäisyys on pelottavaa. Ikään kuin jollain olisi valta päättää, millainen ihminen on oikeanlainen, fanfaarin arvoinen.
Pitää olla tarkkana, keiden antaa kasvattaa lapsiaan.
Yksi lainattu ajatus:
”Olen siinä pisteessä, että en enää anna kenellekään muulle sitä valtaa, että he saavat minut tuntemaan, miten he haluavat minun tuntevan. Jos sen annan, he voittavat ja minä häviän.”
-Khadar Ayderus Ahmed Sami Sillanpään jutussa ”Tässä on Suomen sinnikkäin elokuvaohjaaja” (HS Kuukausiliite 7/2021)
Hevoshullujen viimeinen osa
4.
Entiset jumalat, Dostojevskin jumala mukaan lukien, olivat hautautuneet omaan mykkyyteensä ja ylimielisyyteensä. Tilalle oli tullut uusia jumalia, joita ihmiset palvoivat sosiaalisessa mediassa. Meditoivat heidän kauneuskertoimin ja suodattimin käsiteltyjen jumalkuviensa edessä. Osasivat ulkoa heidän kolmen sanan rituaalitekstinsä.
Uudet jumalat olivat kaikki ihmisiä, jotka tunsivat olevansa liian tärkeitä loppuakseen. Pilkatessaan jumaliaan, seuraajat samalla kunnioittivat heitä. Hävetessään jumaltensa puolesta, he samalla ihailivat heidän röyhkeyttään ja julkeuttaan. Tämän päivän jumalat näyttivät kaiken. He eivät tarvinneet vertauskuvia tai vaippoja. Ja mikä parasta, kenellä vain oli mahdollisuus tulla seuraavaksi jumalaksi.
Hulluuden leikkibisnekset, joissa käytettiin sikaflexiä ja epoksiliimoja, inhottivat häntä. Parantamisen kirjekurssin käyneiden, saumoistaan oikeamielisyyttä tihkuvien korjaajien, eheyttäjien, suoristajien ja manaajien hullula oli paikka, jossa sairaat hoitivat terveistä itsensä kaltaisia. Hullulassa oli sivistyneen oloista, selvästi artikuloitua puhetta, joka kesti pitkään ja takertui kuin purukumi hiuksiin. Siellä avarasta tehtiin ahdasta, sillä pienessä tilassa ei päässyt eksymään, ja pelkän ehtoollisen voimin ei jaksanut paeta. Parantamisen vimma oli joskus sairauksista kamalin.
Yöllä tulisivat troikat ja karusellien hevoset.
Kaunista päivää sinulle!
