Absurdeja ja odottamattomia asioita tapahtuu. Eilen aamulla ilmassa lentävä postikortti viilsi silmämunani. Postikortissa toivotettiin terveisiä Vantaalta. Tervehdyksen mukana tuli pieni yllätys. Punainen ja turvonnut silmä. Tästä lahjasta olen saanut vielä tänäänkin nautiskella. (Olikohan tämä positiivista ajattelua vai sarkasmia? En tiedä itsekään. Ehkä molempia.)
Tuolta se tuli, tuonne se meni.
Henki
Pulloista mönkii monenlaisia henkiä. Räyhähenkiä, viinapiruja ja muitakin, jotka lupaavat toteuttaa toiveita. Kultaisista lampuista kiemurtelee houkuttelevia, mutta oikullisia, sinisiä savuja, jotka joku on aikoinaan kokenut tärkeäksi vangita.
Kaikkialla velloo pyhiä henkiä, koeteltuja ja ei niin pyhiä, jotka pitää nopeasti manausten ja litanioiden kera ajaa ulos tallista.
Jokaisen henki on ainutkertainen, mutta toisten henki on kalliimpi.
Pieni tarina hengistä
Ritalla oli Psyko-niminen paatti, jossa hän tänäänkin oli viettänyt avomiehensä kanssa mykkäkoulua kello 8.15 – 15.00. Lähes kokonaisen työpäivän verran.
He molemmat elivät jo samalla kahdeksannella kosmisella astraali- ja mentaalitasolla, mutta..
– Pah, huokaisi Rita.
– Uus, huokaisi mies. – Tämä meidän suhteemme on aina uus ulottuvuus.
…samalla henkisellä tasolla he olivat vain harvoin, mutta se oli heidän henkilökohtainen haasteensa, jota he pitivät myös henkireikänään.
Joskus heidän keskinäinen rakkautensa oli niin henkien kätkemää, että he joutuivat taistelemaan henkeen ja vereen sen löytääkseen. Joskus hengenlähtökin oli lähellä, kun piti niin kauan olla hengittämättä. Oikein jännittävissä tilanteissa nimittäin hengittäminen unohtui.
– Tämä on vallan kumouksellista, mies jatkoi, sillä kello tuli puoli neljä, ja nyt sai jo puhua.
He seurasivat kultaisia lumppuja, joista nousi henkihieverissä olevia maailmanhenkiä.
– Nuo henget lähtevät kuin jäät, Rita huomasi. – Ulvovat samaan tapaan tuskissaan. Muodonmuutokset tekevät kipeää.
He molemmat alkoivat hengittää nopeammin, ja näin hurmahengen oli helpompi päästä sisään henkitorven kautta. Oikein jännittävissä tilanteissa saattoi käydä niinkin, että hengittäminen lisääntyi. Tämä ylihengitys eli hyperventilaatio oli varsinaista tuuletusta, jossa tuulen suunta ehti moneen kertaan kääntyä.
Illalla homeinen kuu loi merelle siltaa, joka ei kestänyt ylittämistä.
Pahat henget pitivät laiduntaan näkymättömän aidan takana, jossa ruhot olivat vihreämpiä. Ne olivat sytyttäneet miljoonia pieniä kaasuvaloja, joilla saivat ihmiset epäilemään ajatuksiaan.
Hyvä paimen oli se, joka antoi rahaa, muttei sitä ollut näkynyt näillä vesillä aikoihin.
Raha oli rauhaa köyhälle. Vain harvoin se toi hänelle suuren maailman kiroutta ja kieroutta.
Kesäksi heillä oli suunnitteilla kaksi matkaa. Yhdysvaltoihin ja henkivaltoihin. Ritalla oli riskihenkivakuutus ja hänen avopuolisollaan säästöhenkivakuutus. Helpotus oli näennäinen, sillä elämässä vakuutukset olivat pelkkää meikkiä.
Henkipatoilla ei ollut missään rauhaa, mutta henkiraiskakin saattoi kokea kauniita, kun sattui aukolle oikeaan aikaan.
– Sinä olet minun henkivartijani ja minä sinun, Rita kuiskasi.
– Sitten kuitenkin, mieskin vahvisti, eikä kumpikaan heistä tiennyt, oliko se siitä, etteivät he tienneet muusta vai juuri siksi, kun tiesivät.
Irtipäästäminen
“Me emme ainoastaan elä haavoissamme nykyään, meitä viihdytetään toisten haavoilla.” (s. 270)
“On helppoa pysyä vanhoissa malleissa ja sanoa, että ei tiedä, mitä seuraavaksi tekisi. Se on hyvin harvoin totta. Kun pysymme vanhassa mallissa, se johtuu siitä, että tiedämme tarkalleen, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä, mutta pelkäämme sitä. Toistuvien kehien murtaminen vaatii vahvaa valintaa, joka suuntautuu huomiseen, ei eiliseen.” (s. 290)
“Päästä ajatuksesi irti siitä, millaista elämän mielestäsi tulisi olla, ja hyväksy elämä sellaisena kuin se pyrkii tietoisuuteesi.” (s.321)
“Se, mitä mieltä olemme itsestämme ja kunnioitammeko itseämme, määrää elämänlaatumme, kykymme menestyä työssä, ihmissuhteissa, parantumisessa ja intuitiivisissa taidoissa.” (s. 217)
Caroline Myss, 1996. Hengen anatomia. Seitsemän askelta henkiseen kasvuun ja terveyteen.
Hevoshulluus jatkuu eiliseltä…
3.
Tänään hänestä tuntui turvalliselta suojata kankailla kaikki sykkivät paikat. Ihmisenmuodon ottaneita vampyyreja oli kaikkialla, eivätkä ne tulleet koskaan kylläisiksi.
Ex-kumppani vei hänet italialaiseen ravintolaan, joka oli pelkkä tavallinen pitseria. Se oli perustettu heidän vanhan kantapaikkansa tiloihin. He istuivat uuden ravintolan vanhoille penkeille toisiaan vastapäätä. Tuntui kummalliselta, että uudessa ravintolassa olivat entiset rikkinäiset huonekalut. Vanhassa ravintolassa ne eivät olleet häirinneet, sillä ne olivat kuluneet yhdessä heidän kanssaan.
Hän näki seinältä poistetun taulun. Siinä oli ollut vanhanaikaisia naisia hattuineen. Kaikki kauniisti laitettuja, rauhallisia ja lempeästi hymyileviä. Sellaisia naisia ei tässä maassa ollut enää montaa, ja siitä hän oli pelkästään kiitollinen. Modernius sopi naisille. Taulun poistamisesta syntynyt uusi kuva ei ollut muuta kuin ympäröivää seinää puhtaampi kohta. Piilossa oleva pysyi esillä pidettyä ja käytössä olevaa aina vähän puhtaampana, mutta oliko puhtaus lopulta kummoinenkaan hyve. Sehän oli liikkumattomuutta, ikävää, ehkä häpeääkin. Usein neuroottisuutta ja ajan hukkaa.
(Jatkuu huomenna…)
Aurinkoista päivää sinulle! Kirjoitellaan!
