Olen kirjoittanut seuraavaa kirjaani ahkerasti. Siitä tulee minunlaiseni. En edes yritä mahduttaa sitä mihinkään yleisesti hyväksyttyyn. Se on heikkouteni.
Syksy tuli PUM! Eilen oli kesä, tänään syksy. En ehtinyt edes hyvästellä kesää, mutta syksyn sain toivotettua tervetulleeksi. Aion kyllä vielä pitkään syödä korvapuusteja terassilla.
Kuukausia sitten rautakankena kaatuessani, loukkasin käteni, joka on edelleen niin kipeä, etten saa kermajuustoa höylättyä. Se on paha juttu, sillä ohuet ruispalat ovat lumonneet minut. Sietämättömän koukuttavia, vaikken ole ennen ollut mikään ohuenohuiden ystävä.
Palasin siis taas lemppariasioideni pariin. On kai välillä hyvä muistuttaa itseään, että samalla hintaa voi olla onnellinen tai onneton. Onnellisuus on riski, joka kannattaa ottaa.
1. On ihanaa katsoa, kun joku nauttii. Nautin, kun nautit!
Usein leikki tai heittäytyminen tai vapaus liittyy nauttimiseen. Voin valehtelematta seurata tuntikausia toisten leikkiä, ja vaikken näkyvästi itse leikkisi mukana, mieleni leikkii. Mahdollisuus leikkiin tulee usein vastaan odottamattomissa paikoissa. Harvoin sitä voi etukäteen varmaksi suunnitella. Ja, silloin kun se kutsuu, kannattaa vastata myöntävästi. Mukaan meno ja antautuminen ovat viisumeja, joilla pääsee sisään.
Kun leikimme ja nautimme, luomme.
“Luominen on ainoa tila, missä meidän sielumme lepää ja liikkuu yht’aikaa.”
Mielikuvitus löytää sinne, minne muuten ei pääsisi.
“Mielikuvitus on neljäs ulottuvaisuus ihmisen maailmassa.”
Nauru ja ilo ovat ihmeen väheksyttyjä, vaikka on vaikeaa keksiä montaa tärkeämpää asiaa.
“Huumori desinfioi.”
(Lainaukset. V. A. Koskenniemi 1945. Matkasauva. Katkelmia ja säkeitä päiväkirjasta. Porvoo: WSOY.
2. Rohkea värienkäyttö
Pidän punamultaisista perinnetaloista. Juuri se keitos sopii sekä suomalaiseen luontoon että luonteeseen. Uudet kerrostalot ovat myös lähes poikkeuksetta upeita, eivät niinkään muotokielensä, vaan pintaansa saamiensa värien vuoksi. Tunnen usein harmoniaa, kun katson taiten väritettyä talorivistöä.
Vantaan Kivistöstä tulee värikäs. Siellä täällä pilkahtaa keltainen, oranssi, violetti, ja sano sinä lempivärisi, niin etsin sen täältä.
Ajat muuttuvat ja me muutumme niiden mukana.
Ei mikään ole varmaa.
Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Toivon niin kauan kuin hengitän.
Mitä kylvät, sitä niität.
Ilman ystävyyttä ei elämä ole mitään.
Todellinen ystävyys on ikuista.
Taustalla vuonna 2020 valmistunut Colosseum. Toivottavasti gladiaattoritaistelut ovat historiaa.
3. Kokeilut ja koukkaukset
On ihanaa koukata pois reitiltä. Poiketa ex tempore katsomaan tarkemmin jotain, mistä pala pilkahtaa puiden välistä.
Huopalahden punainen puukirkko löytyy Etelä-Haagasta. Se on tarkoitettu alun perin ihan toiseen tarkoitukseen, mikä juuri onkin sen vahvuus. Kirkko tulee lähelle ja hengittää. Se ei ole kylmä, ei kalsea, ei vieras.
Kokeilen kaikennäköisiä uutuusreseptejä. Viimeksi omenapiirakkaa, johon tulee mantelijauhoja. Joskus onnistun, välillä en, mutta aina kokeilu tuottaa mielihyvää.
Samalla tavoin haluan testata uusia ruokapaikkoja. Moniin ei tarvitse enää palata, mutta parhaat säilyvät matkassa. Eilen kävin Myyrmannin Luckiefun’s sushibuffet’ssa. Menin hyväntuulisena, mutta tuuli kääntyi.
Tsemppiä!
Ystävyydellä,
Nina
