Reissukoira on ajellut maailmalla. Se on haistellut Pariisia ja Itävaltaa, Saksaa ja Tšekkejä, Belgiaa ja Espanjaa. Reissukoira on jo tosi vanha, mutta yhä se kaipaa tien päälle. Mieli haluaisi ja jaksaisi, mutta perä ei nouse enää entiseen malliin. Reissukoira kaivaa pihat täyteen syviä, oman kehonsa muotoisia kuoppia ja makoilee niissä. Jotain se aina haaveilee. Sen näkee silmistä. Reissukoiran ilmeet ovat puheliaita. Osittain siksi, se onkin niin hyvä vitsien kertoja.
Reissukoira rakastaa pehmoja, eikä se suolista niitä ihan heti. Silmät se kuitenkin irrottaa, sillä kaiken näkeminen ei ole hyväksi. Myös viltit ja äänekkäät vinkulelut sekä puristeluurenkaat ovat sen suosikkeja. Vaikka reissukoira haluaakin koko ajan imeä ja vinguttaa, se ei ole koskaan rikkonut toisten tavaroita. Paitsi kerran, sen kaikkein upeimman Barbien. Reissukoiralla on hyvä maku.
Saunakoira on tullut Latviasta. Kaikkien yllätykseksi siitä kasvoi lapinporokoira.
Itse se oli ihan äimistynyt, sillä sekin luuli olevansa sekarotuinen saksanpaimenkoira. Saunassa saunakoira haluaa yleensä kuunnella musiikkia. Joskus se haluaa laulaa mukana, ja sillä onkin kaunis ja värikäs lauluääni. Naapurit ovat samaa mieltä. Saunakoira rakastaa lunta. Se tekee talvisin noin kolmekymmentä koiraenkeliä lumeen per päivä. Toinen asia, mihin saunakoira ei koskaan kyllästy, on rapsuttaminen, silittäminen ja kutittaminen. Sitä lisää ja heti!
Saunakoiraa voi erehtyä luulemaan ihan höperöksi. Sen silmät ovat sellaiset. Toljottavat. Saunakoira on kuitenkin hyvin viisas. Ja, se on itse siitä samaa mieltä. Saunakoiralla on paljon energiaa, eikä se jätä koskaan tilaisuutta käyttämättä. Se huomaa kaiken, eikä anna armoa. Sohvalle hetkeksi unohtuneet silmälasit, no, eivät ne edes sopineet minulle.
Reissukoira ja saunakoira ovat ihan erilaisia, mutta ne rakastavat kölliä vieri vieressä. Ne ovat täynnä elämää. Yritän oppia niiltä.
