You are currently viewing Lempparit 3

Lempparit 3

Lempivuorokaudenaika

Vielä kymmenen vuotta sitten olisin miettimättä napannut illan alkuöineen. Valvominen oli joskus parasta, mitä tiesin. Yöllä oli ihan eri ajatukset. Sitä oli jotenkin rohkea ja täynnä löydettävää. Yö tuntui vapaakauppa-alueelta, viiden tähden hotellilta ja Anthon Bergin luumuilta Madeiran väkevässä viinissä.

Näinä aikoina räpellän ja vehtaan jo aikaisesta aamusta. Varhaisaamu on kuin bonusjakso, joka tarjoillaan vain jäsenille. Joka aamu valo tulee uudestaan ensimmäistä kertaa, ja näen, että se on hyvä. Ja, edelleen se on nopein keino siirtyä paikasta toiseen.

Lempivuodenaika

Vielä kaksikymmentäviisi vuotta sitten olisin miettimättä napannut syksyn sateineen ja tuulineen. Luin Nyyrikkejä ja Harlequineja. Rakastuminen syksyllä oli romanttisuuden multihuipentuma. Kesärakkaus saattoi olla pelkkä kevyt mielijohde, mutta syyskumppanuus jätti ikuisen haikeuden.

Nykyään tarvitsen koko vuodenkierron, sen kirjon ja vaihtuvat kannet. Rakkauteni, säänkestävä.

Lempisarja

Vielä kymmenvuotiaana vannoin Hotellin herttuattaren (Duchess of Duke Street) nimeen. Se oli tositapahtumiin perustuva TV-sarja. Kasvutarina palvelustytöstä hotellin johtajattareksi. Katsoin sen aina tietyn ihmisen (Lyyli) seurassa, ja söimme juustonaksuja. Viehtymys sarjaan oli siis oikeastaan näiden kolmen asian kombo.

Nykyään tarjonta vuotaa yli kaikkein jyrkimpienkin äyräiden. Netflix täyttää tyhjät paikat, kalenterissa ja sielussa. On mahdotonta nimetä vain yhtä sarjaa. Usein paras on viimeisin, jonka olen katsonut, kunnes taas mennään, hoplaa. The Untamed, Sex Education, Mr. Robot, The Bridge (Silta), Black Mirror, Sweet Home ja Sorjonen. Ja, entä Hollow Talk. Sillan tunnussävel, jonka Choir of Young Believers -niminen yhtye esittää. Sen rakennelman yli en pääse koskaan, vaan olen jumittunut keskelle Juutinrauman siltaa kuuntelemaan tätä biisiä.

Lempimotto

Lempihokemani olen repinyt maailman seinistä. “No fear. Only love.” Nämä sanat löysin vuosikymmeniä sitten aidasta, Turun Itäharjun Prisman lähettyviltä. Talletin ne visusti mieleeni. Usein pelko on amputaatio. Rakkaus universaalissa muodossaan pelastaa meidät.

Yritän olla tarkkana mottojen kanssa.

Vastaa