En ole kai koskaan osannut käyttäytyä ikäni vaatimalla tavalla, ikäni mukaisesti. Olen myös vähän huono pukeutumaan tilanteen mukaan. Moniin juhliin ylilaittaudun, koska se on niin ihanaa tällätä, väsätä ja vekslata. Pakkaseen sujahdan luontevasti ilman sukkia ja kesätakissa. Tämä taas johtuu siitä, että olen aina niin kuuma. Hah! Minulla on korkea verenpaine.
Ihmettelin aikoinani, kun äitini viisikymmentä täytettyään, alkoi valitella, miten ihmiset tivaavat yhtä ja samaa kysymystä.
”Milloin aiot leikata hiuksesi?”
On kai olemassa joku naisen elämän perinnäiskirjontasäännöstö, joka tietää, millä ikäpysäkillä pitää astua kyydistä tai ainakin vaihtaa toiseen linjaan, jotta pysyisi säällisenä, säädyllisenä, sopivana, suupaloina.
Tuollaisilla kysymyksillä, joissa ikään kuin on jo oikea vastauskin mukana, pyritään osoittamaan ihmiselle hänen ns. oikea paikkansa. Nuo kysymykset ovat kuin oikean kulkusuunnan osoittavia nuolitarroja lattiassa ja seinillä.
Muistan kyllä jo nuoruudestani, miten sähkönsiniset sukkahousuni, hiuspinnini tai pinkki housuasuni aiheuttivat sellaista myrskyä ja pahaa tuulta, yleensä vielä ihan vieraissa ihmisissä, että sillä energialla olisi valaissut ja lämmittänyt keskisuuren suomalaisen kaupungin viikon ajan.
Tilanne on ehkä muuttunut sillä tavalla, että tässä 53 vuoden iässä olen siirtynyt toivottomien osastolle. Olen menetetty. Vähän sellainen. Joku, joka isänsä tapaan tykkää istuskella ulkorappusilla kahvimuki kädessä ja tuijottaa jotain, mitä muut eivät näe. Ressukka. Sille, hip hip hurraa!! Täällä menee ressukka.
On vielä ihan sallittua, jopa tässä iässä, pitää Hayao Miyazakin Henkien kätkemästä, Liikkuvasta linnasta ja Kikin lähettipalvelusta. Mutta, mitä jos on tässä koronakurimuksessa katsonut animea yhteensä (ei sentään yhteen menoon) 18 vuorokautta?
Mitä jos pitää listaa ja vielä arvioi katsomansa MyAnimeList-sivustolla (KissaKirnauskis)? Mitä jos 96 animesarjaa on nähty loppuun? Keskiarvolla 8.07? Mitä jos on käynyt kymmenen kertaa eräässä Amsterdamin animekaupassa, joka on nimeltään Henk’s Comics and Manga Store? En tiedä, mutta jotain outoa siinä on! On pakko olla! Kannattaa kiertää kaukaa.
Tässä iässä, uskon ja toivon, voi vielä lähteä opiskelemaan, istua baarissa (aion mennä perjantaina), opetella soittamaan sähkökitaraa, pukeutua lyhyeen farkkuhameeseen, tehdä asioita ensimmäistä kertaa, hankkia Mustangin ja riekkua. Riekkua niin kauan, että pysäytetään. Siihen voi aina luottaa. Päätyseinä pystytetään vaikka keskelle peltoa. Ei siitä tarvitse huolta kantaa. Voi mennä vain eteenpäin. Iloisena.
Niin, ja äidilläni on edelleen se sama pitkä tukka.
