Olen muuttanut mieleni. Sen haluan sanoa. Siis, mielensä saa muuttaa. Mistä onkaan kummunnut se uskomus, että järkähtämätön ja kiveen hakattu olisi merkki luotettavuudesta? Ehdottoman kanssa keskustelukin on vähän kuin lyhyestä virsi kaunis.
Ennen melkein halveksin small talkia. Pidin sitä tyhjänpäiväisenä ulkomaantuliaisena, joka ei sovi minulle, jonka uskontunnustus on:
…metsästä olet sinä tullut ja metsäksi pitää sinun jälleen tuleman…
Meillä metsässä vieraalla usein herkutellaan, eikä kuulumisia ole tarpeen kysellä, ei edes viimeisiä sanoja. (Aleksis Kiven väitetyt viimeiset sanat, “minä elän”, ovat aina liikuttaneet minua. Oman isäni viimeiset sanat olivat hänelle hyvin sopivat, ja voisin kuvitella itsekin päätyväni samantyyppiseen lakonisuuteen. “Se on menoa sitten”, niin tuo rakas ihminen totesi.)
Small talk viestii ystävällishenkisyyttä. Sen otsaan on tussattu “tulen rauhassa, olen vaaraton” ja sen paitaan aplikoitujen sanojen, “toivon sinulle hyvää”, kirjaimet on leikattu vanhasta, pehmeäksi käytetystä, tyynyliinasta. Small talk on tunnustelua. Oletko minun ihmiseni? Voisitko olla? Se on käyntikortti. Ihan selkeä tie, joka kuljettaa syvemmälle ne, jotka haluavat tietää enemmän. Muttei sekään ole jutun ydin, sillä usein tämä kevyt on hyvä, riittävä. Liima, joka pitää meidät yhdessä niin, että jäämme myös sopivasti yksin.
Implantti
Ikivanhan kiillottoman postikortin ikoninen idylli uppouttaa yhä sisäänsä. Ilo ja ihanuus retusoitiin elämään myöhemmin guassiväreillä, eikä se ollut vääristelyä.
Indie-tyttö on immuuni imperiumeille ja imperatiiveille, mutta intiimistä istukasta irtiotto ei onnistu, sillä perinnäinen intarsia iskee ihon alla.
Intellektuellien sisäisessä interiöörissä investointien ja innovaatioiden inventaario. Idioottien inspiraationa installaatiot, joissa instrumentit ovat syvällä ines.
Elämä infernon imitaatiota, kun odotellaan kärsimättömästi tulevaa inkvisitiota.
Iltaa istumaan ismit, ipa ja ideaalit. Aamuun initoivat impotenssi ja inkontinenssi.
Päivittäin improvisoin intuitiota, joka on kuin inkognito implantti minussa.
Todellisuudessa iskias on ironinen interventio, joka iskee jäätyneeksi jäähtyneen lattialle.
Identtinen illuusio syntyy ihmeellisen samanaikaisesti kaikkialla.
Itse on in memoriam.
(“Implantti” kirjastani Tralli ja kepinkantajat (2022).)
