”Se, jolla on miksi elämälleen, pystyy kestämään melkein minkä tahansa miten.” (Nietzsche)
Tästä totuuden siemenestä lähden aasinsillan ja yhden hevosenkengän kautta käymään tyttökirjojen sovinnaisuudessa.
Se on viha-rakkaussuhde.
Nykyään sekä ihailen että kartan niitä. En halua olla liian lähellä, mutta keräilen.
Aina iloinen ja urhea tyttö = Pollyanna.
-Onko yleensä olemassa mitään, mistä sinä et löytäisi ilon aihetta, kysyi Nanny.
-…Katsos, kun koettaa keksiä hauskoja asioita, niin ei huomaakaan ikäviä.
– Mutta minusta oli oikein hauskaa, että sain syödä siellä, Polly-täti. Minä pidän leivästä ja maidosta ja myös Nannysta. Älä toki ole vähääkään pahoillasi.
-Aivan kummallinen lapsi. Hänestä on vain ”hirveän hauskaa”, kun minä rankaisen häntä, ja ihana päivä hänellä on ollut.
Leena = 16-vuotias ja neiti.
-Höpö, höpö, vastasi Leena. -En minä ole mikään oikea näyttelijä – ainakaan vielä, jatkoi hän haikeasti huokaisten. -Minä olen ihan tavallinen koululainen.
-Tätä ihmettä hän oli odottanut. Tätä, että olisikin äkkiä aikuinen, tunsi uudella tavalla, olisi aivan uusi, että tajuaisi tuon uutena olemisen.
Tuula = Punatukkainen, pieni kuin hiiri ja leuka itsepäisesti pystyssä.
-Et sinä ole mikään tavallinen Tuula.
-…Oli näet varottava, ettei pyytäisi liikoja.
-Mutta Tuula se vasta iloinen oli. Hän hyöri askareissaan nokkelana kuin kärppä…
Annika, Kina, Per, Sam, Winnie, Anders = Jokainen eläkeikäinen neiti ottaa tuosta vain hoiviinsa veljensä kuusi lasta.
Onnea, Lava-täti, joka kunnioitat itsenäisyyttäsi, etkä edes pidä lapsista.
Nanna = Viehättävä, herttainen ja sydämellinen tyttö, eikä luokan Riitta, jolla on silkkipusero ja hieno turkki, pidä hänestä.
-Sinä olit hirveän herttainen kun tulit, ja minä olen hirveän iloinen.
Marjan pitää oppia hillitsemään itsensä. Lotta-hämähäkillä on kärsivällinen luonne. Vilpuri on porsas, joka vapisee ilosta.
-Ilo! Alina! Nelli! se alkoi. Tervetuloa navettaan. Te olette valinneet verkoillenne pyhän oviaukon… Vilpuri ei koskaan unohtanut Lottaa. Vaikka se rakasti hellästi Lotan lapsia ja lastenlapsia, ei kukaan uusista hämähäkeistä voinut koskaan saada sen sydämessä Lotan paikkaa.
Missu-tyttönen = Yksinäinen ja puhevikainen lausuja, joka vapautuu puheviastaan ja löytää ystävän.
”Missua harmitti, tomaatti oli kuitenkin syytön, turhaa oli sille vihoitella.”
Pappilan-Kaisa = Reipas, pirteä ja aurinkoinen.
-Ei lienekään niin helppoa pitää sinua aisoissa, vaikka oletkin tyttö, tuhahti täti.
-Ajatella, että sinä osasit, hän sanoi vain.
Isän kanssa Tukholmassa. Yritän saada huomiota, sillä niiltä, joilta sitä vähiten saa, sitä eniten kaipaa.
Rauni-mamman sylissä. Muistan tuon päälläni olevan valkoisen puseron, jossa on kevyesti puhvitetut hihat. Mamma oli siitä poikkeuksellinen ihminen, että hänelle saattoi sanoa mitä vain, eikä hän kauhistunut. Rakastan sellaisia ihmisiä.
Äidin kanssa. Meillä on ikäeroa vain noin 18 vuotta. Muistan tuon vihreän liivin, jonka eräs läheinen sukulainen minulle ompeli. Huomaan itse asiassa vasta nyt ensimmäisen kerran, että monet tilanteet ja tapahtumat palautuvat mieleeni vaatteiden kera.
Mikään ei varsinaisesti kokonaan lopu, kaikkea uutta vain kerääntyy päälle. Minussa on edelleen lapsi ja nuori tämän aikuisen alla.
Omanlainen elämä.
Ystävyydellä,
Nina
