Miten usein sitä onkaan antanut tai yrittänyt antaa anteeksi tekoja tai sanoja tai katseita, joita toinen ei edes tiedä, tunnista, tunnusta tehneensä tai sanoneensa tai luoneensa.
Sama pätee tietysti toiseenkin suuntaan. Mitä kaikkea sellaista kaunaa, kieroa ja kakkaa minua kohtaan tunnetaan, josta en ole tietoinen, jota siksi en voi pyytää anteeksi.
Siihen, ettei ilmianna kipuaan, paljasta pilkan turvottamaa nilkkaansa, voi olla monta syytä.
Ensinnäkin, loukkaantuminen ja epäusko on valmistautumattomalle erittäin vahvaa karhulankaa, joka pikimustallaan karstoittaa puhe-elimet, kurkunpäät ja -kehrät. Mönjästä pinnalle selviytyminen vie aikaa, ja sitten ollaankin jo liikennevaloissa. Loukatun hymy roikkuu kasvoissa kuin pyykkinaru. Tuulisena päivänä pyykit putoilevat puisten pyykkipoikien otteesta kuraiseen maahan. On ruuhka, ja tilanne ohi.
Toiseksi, joskus haluaa säästää toisen tunteita. Ei halua lisätä kuormaan omaa pahaa mieltään, jonka tietää kestävänsä. Kasata sitä viimeistä painoa, joka ei ole ehkä paljon, mutta liikaa. Sillä, joskus ihan pikkiriikkinenkin on liikaa. Silloin pyrkii selittelemään asian itselleen parhain päin. Epähuomio, vahinko, stressi, sanojen monimerkityksellisyys, karsastus, ja ehkä se on sittenkin jotain minussa.
Kolmanneksi, joskus pelko pahemmasta estää reagoinnin. Pohjimmista pohjamudista saattaisi samalla nousta kellumaan jotain vanhan maailman vihaa. Hukutettuja, joilla ei ole edes nimiä vielä. Piilotettu totuus olisi kai vaarallisin kaikista. Sellainen, joka muuttaisi kaiken. Sellainen, jonka jälkeen ei voisi enää jatkaa.
Reagointi on riski.
Neljänneksi, nyt ollaan oudon äärellä, eikä ole vielä varmaa, mihin suuntaan pudotaan. Takaisin vanhaan vaiko uuteen, josta ei vielä tiedä. Jos paljastaisi itsestään lisää, näyttäisi oman haavoittuvuutensa ja herkkyytensä, pahan mielensä, olisiko se viholliselle lahjoitettu ase, jota tämä ei tulevaisuudessa epäröisi käyttää.
Minulla oli kranssipohja, josta halusin lähteä tekemään jotain erilaista.
Käytin paljon kuivuneita kukkia, joten työstä tuli melko herkkä ja hauras.
Työn nimi ei ole “Kevät”, vaikka niin varmasti luulit. Kultasankainen lintu, joka on muuttumassa itsekin kukkaseksi, halusi nimetä työn. Siitä tuli “Viisas”.
Kirjoittele takaisinpäin, jos haluat. Pitäisin siitä.
