Mitä teen mainoksen kolme vuotta nuoremmalla iholla?
Voinko tallettaa sen ihotilille ottaakseni sen käyttööni sitten, kun ryppyni ovat nielaisseet minut,
ja elämäni keskinopeus on laiskiainen miinus koala?
Eteisen kirjelaatikot
uunin pesiä,
viimeiset sanat
palavat,
aamu tavoittaa illan.
Saadakseen sen,
mitä ei halua,
joutuu usein
raskaimmin taistelemaan.
Elämä on luonteeltaan laina,
vaikkei lainanantajasta olekaan yksimielisyyttä.
Lainan katto taivasalla, ja salama iskee todennäköisesti
aina samaan puuhun.
Köyhällä lainassa laina
kuin taulussa taulu,
joista jälkimmäinen on peili.
On kirja, jossa kirjoitetaan kirjaa.
Palava puu,
kivussa lämpö.
Savussa rakenne, joka ei ole muodossaan.
Hypin Ley-linjojen
ruudukossa.
Kolmannessa ruudussa
pyhä kivi,
kuppi.
SOTAORJA
halkaistu maitotölkki täynnä yöllistä astmaa
lapsi selän takana tivaa
miksei siitä voi
muovailla pitkäkaulaisia sauropodeja
seinällä valioruusukkeet, sertifikaatit, muotovaliot
toinen toisensa alla kerrotaan, lainataan, syödään kukkivia kaalinpäitä
Alleja nimijuhlissa juuri synnyttäneillä, välit poikki suvunsukuun, kuusimetsään, maitorekeen
huomisen jälkeen jo eilen käsien kansissa
sukupuutto
kuiva kostea sairaus, mielen psoriasis, ikävä on viilto keskellä
vatsan reunojen pyöreä rupattelu. kylkisiivut
kaikki kelvottomiksi käyneet
lyhyt pitkä tauko lyhyt pitkä pitkä lyhyt tauko lyhyt lyhyt pitkä tauko lyhyt pitkä
reikien päällä ompeleita, huulia, tyytyvien, tietämättömien, tuskaisten uskomuksia
linjan takana konekivääreitä
rotupuhtaat huumatut
tip tip tip
rei’ittävät rintamakarkurit joulunauhaan. joukkohautaan
RATATATAA
taivas räkii mustiin laastiämpäreihin
juottokaukaloihin valuu. liekkejä
pihalla vino puutarha valuu pois
lesken laulussa laiha lintu
kun suru tulee. kipu kantaa
hymy on pelkkä naru
Larin Paraske silmissä kova vesi. arvoitus
kädet rukouksetta ristissä. ainoa lepo. läheisyys
lapsen selän takana seinä. kivi
seinällä kuollutmeri, kaskiviljely, kulkutaudit, kauhu, kuolema
tiesuola täyttää alakerran
(Sotaorja runokirjastani Mantelinperijä, 2020)
