You are currently viewing Perjantaikin on runo

Perjantaikin on runo

Salaisuus sotisovan alla

 

aamujen unohtamaa kipeää kelorankaa

pahkakasvaimet sairaita joulupalloja

umpeenkasvanut rintakehä

liikkumattoman mielen kotipesä

luodakseen tilaihmeitä

mielikuvitus

tarvitsee silmänkantamatonta avaraa

 

(Nina Reunanen. Mantelinperijä, 2020)

Yksisarvinen. Lasten ja aikuisten lempieläimet.

Linnunpelätin

 

Tulet.

Ajat varikset pois pelloiltasi.

Manaat ja selität hiljaiselle

linnunpelättimellesi.

Ja lähdet.

 

(Ilkka Laaksonen. Avannut ovia, 1996)

Autosta kuvattu. Maisema Etu-Töölöön.

Ahdistuneisuuden ajaton miksi

 

Mehiläisten surina.

Hautakukkasista mettä.

Lilja taipuu henkäyksestä.

Mehiläisten valssi

ottaa sielusta surun.

 

(Riiko Samuli Muje. Tyhjyyden päällä lepää käsi, 2000)

Pimeys pelottaa, mutta se voi olla myös ystävä.

Hymyilyttää kun muistan, että jollekulle

minä olen kappale todellisuutta.

Tulen mäen takaa esiin kuin järvi,

ensin pää,

viimeiseksi jalat.

 

(Caj Westerberg. äänesi, 1974)

Koneet tulevat, mutta miksi?

Minä olin siellä. Muistan kuinka käsiäni paleli. En enää asunut

siellä. Avaimet tuntuivat oudoilta kädessäni. Mihin katosivat

lapsuuteni maailmanloput, täydelliset auringonpimennykset,

huolettomat hetket, taivaiden tihkuvansyvät arpikudokset,

maailman arvoituksellisuus. Taivas näyttää juuri nyt jotenkin

harvinaisen tavanomaiselta, linnutkin huomaavat sen ja

kieltäytyvät lentämästä ennen kuin asiantilaan tulee muutos.

 

(Jermu Koskinen. Niin kauas kuin vyötä riittää, 2011)

Sushin syöntiin. Wasabi ja soija yhdessä. Liitto.

Kulkea tässä

rannalla

ja vetää

pimeydestä tulevaa

pitkää köyttä.

 

(Sauli Sarkanen. Joku on käsitellyt tätä maailmaa, 1976)

Koulun seinä. Vantaa. Kivistö. Vihreän eri sävyt.

Iiris

 

Puun latvassa,

siivet väristen

 

sihteerilintunaaras

kuiskii silmälle.

 

Iiiris.

Sen hauras pyrstö

 

on koholla, siitä putoaa

neitseellinen pisara.

 

(Thomas Kinsella. Kootut runot, 2000)

Kivitalojen väliin jää taivasta.

Worship Service

 

In a snowfall

that obscures the winter grasses

a white heron

using his own form

to hide himself away.

 

(Kigen Dogen, Zen Poems, 1999, Selected and Edited by Peter Harris)

Kimppu omista kukista, jotka kasvavat pihalla.

Kehitteillä karkote kuittailijoille

 

piilopiikissä luonnon myrkkyjä,

eivätkä raidat suojaa itikoilta

rehellisyys on julma hyve,

joka juottaa vesimyrkytykseen asti

ironia vitsikäs täky,

kolmihaarainen koukku suussa

lupaus siitä,

ettei saalista lasketa

vahingoittumattomana takaisin

pienentäjä tulee perille asti,

ylittää rajan,

pistää oikealle paikalleen

ollakseen enemmän erityinen

väärät ihmiset oppivat häpeämään,

keittelemään vastamyrkkyjä

 

(Nina Reunanen. Mantelinperijä, 2020)

Pirteä lelu. Leikkiminen on terveydestä huolta pitämistä.

Tänään, riittävän hyvä.

Ystävyydellä,

Nina

Vastaa