Eräs täällä veisteli, että aionko nyt vauhtiin päästyäni rullata talon jokaisen lasipurkin päälle virkatun kondomin. En tiedä vielä, mutta houkutteleva mielikuva.
Minulla oli kaksi lasista kahvipurkkia. Virkkasin niille suojukset saadakseni tulevat ruohomunani niiden sisälle piiloon, pois muiden kilpailevien ahmattien silmistä. Pujotin purkeille siilimäiset piikit. Kuin varoitukseksi kaikille oraville ja käpytikoille ja trulleille. Tämä on minun munavarastoni! Loppujen lopuksi, sillä tie oli avoin ja sula, solmeilin (jännä sana) purkeille myös oman punaisen pesäkeinun matonkuteesta. Purkkien pikkuisista munista kuoriutuu vielä hurjasti hyvää mieltä.
Monilla on paljon omaan mielenkiinnon kohteeseen liittyviä purkkeja ja purnukoita. Kauneuden- ja terveydenhoidosta tai ruoanlaitosta tai remontoinnista innostuneilla on usein mittava ainesvalikoima hyllyillään. Minulla on kahdessa suuressa askartelukaapissani eniten peltipurkkeja, joissa on ”sekalaisia koko rahalla”. Sellaisen avatessani rakastun lähes joka kerta uudestaan. Rakastun pieneen nappiin, jossa on kukkasia. Rakastun lelusta irronneeseen koiran päähän.
Muutettaessa ei ole niin vakavaa, jos lautapelejä sisältävä laatikko kantaakin merkintää ”kirjoja” tai jos sauna-kyltin takaa paljastuukin puuvarasto. Monissa tapauksissa on kuitenkin kuolemanvakava asia, että purkissa on oikea etiketti oikeine ainesosaluetteloineen.
Koko maailmamme on etiketöity. (Joskus tuntuu, että se on myös etikoitu.) Nimetty ja luokiteltu. Jotkut nimilaput ovat näkymättömiä, mutta silti ne ovat.
Ihmisessä olevat etiketit ovat hankalia. Ne ovat kiinni liimalla, joka jättää usein sitkeän tahran. Ikävintä on, jos etiketit rajoittavat, pienentävät, ahdistavat tai eivät vastaa yhtään sisäistä todellisuutta. Moni etiketti on vain puoli totuutta. Yhtä väärin tai oikein kuin se toinen puoli. Kun joku leimaa minut muutaman tapaamisen perusteella vaikka hiljaiseksi, hän ei tunne sisälläni elävää ikiaikaista Väinämöistä, joka laulaa lurihuttaa kenet tahansa nivuslihoja ja kainaloita myöten suohon sätkimään. Meistä kukaan ei ole niin pieni tai yksihaarainen tai sarjakuvamainen kuin etikettimme antavat ymmärtää.
Etiketit ovat lupauksia sisällöstä. Usein on parempi olla uskomatta niitä. Antaa ihmisen, myös itsensä, rönsytä.
