Lempparileivonnainen
Se on niin äklömakea, että kitalaki alkaa poreilla, hampaat natisevat kiinnikkeissään, ja silmät sulavat ihan vaaleanpunaisiksi. Koska olen arkkipiispallisesta Turuust lähtöisin, niin käytän herkusta sen kirkollista nimeä. Perimätiedon mukaan munkin kuorrute oli alkujaan valkoinen, josta mielleyhtymä piispan lipereihin. Syntyi piispanmunkki.
Loppukahinoissa makeili myös pitkä viineri, joka sekään ei ole erityisen hienostunut leivonnainen.
Vuosiini Alankomaissa mahtui niin paljon erilaisia omenapiirakoita, että rakastamani omenalehti on jäähyllä seuraavat kymmenisen vuotta.
Lempparisuklaa
Tanskalainen Anthon Berg on hedelmä- ja vihanneskauppias minun makuuni. Ehdottomassa suosikissani on tummaa suklaata, marsipaania, luumuhilloa ja madeiraviiniä (Plum in Madeira). Kuvan suklaarasia on avaamaton, ja voin kertoa, että kyllä polttelee.
Suklaapatukoiden viisi parasta ovat seuraavat: Fami, Susu, Fazerina, Suffeli ja Kismet Islanti.
Lempparimarja
Lempparimarjani on tietysti äitini, Marja, jonka suosikki on mustikka, joka on myös minun suosikkejani. Viime vuonna valmistauduin marjakauteen sekä hyvin aikein että ostamalla viisi valkoista ämpäriä kansineen. Päätin täyttää pakastimen mustikoilla. No, tänä vuonna uusi yritys.
Valitsen lempparikseni kuitenkin punaisen epähedelmän, rönsyilijän ja ruusukasveihin kuulujan, eli mansikan. Siihen liittyy niin paljon lapsuutta, muistoja kesistä. Se on myös niin kaunis olemukseltaan.
Lemppariannos
Lemppariannos voi olla melkein mikä vain. Pidän todella tulisesta ruoasta. Siis, todella tulisesta. Rakastan chiliä, korianteria, inkivääriä, valkosipulia, juustokuminaa, kurkumaa, wasabia, tilliä… Sain vuosia sitten Kiinan tuliaisina kaksi pussia sichuaninpippurilla maustettuja snacksejä. Ne olivat niin hyviä, että söin kaiken ihan heti, oitis, välittömästi ja siltä seisomalta. Olin kipeä monta päivää. Olen yhä. Toisinaan ajattelemattomuus yhdistettynä himokkuuteen on kyllä tuskaista.
Kaikesta mausteintoilustani huolimatta olen oppinut rakastamaan myös mietoa japanilaista ruokaa. Ramen, sushi, sashimi, misokeitto, yakitori-vartaat, nuudelisalaatti ja edamame pavut. Muistan vielä ensimmäisen kertani. Kynnys oli korkea. Minulle oli kotona opetettu, ettei raakaa kalaa saa koskaan syödä. Itse asiassa, jo pelkkä ajatus raa’asta kalasta saisi pitkät loiset ja maksamadot uteliaina kurkistelemaan ylä- ja alapäistäni. Tieto lisää elämäniloa, eikä kaikkea tarvitse aina uskoa. Sushien tekeminen itse on yllättävän nopeaa ja meditatiivista.
