Pohjimmiltaan elämä on kai tilkkutäkki. Pinkkiä pikkukukkaa siellä, ruskeaa samettia tuolla ja reipasta raidallista tässä. Tuota edellistä kirjoittaessani, muutin jo mieltäni. Aika usein elämä kyllä on ihan siitä yhdestä ja samasta kangaspakasta. Jotain synteettistä tekokuitua, muovia. Nyppyyntyvää ja sähköistynyttä. Rypistymätöntä muka, vaikka vaatii ajan myötä kaikenlaisia korjauksia ja nostoja.
Tuntuu muuten aina yhtä ihmeelliseltä se, että muovi on enimmäkseen öljyä. Ja siksi, jos muovia puristaa oikein lujaa, se itkee taas öljykyyneleitään. Niitä samoja karpaloita, joita mustatukkaiset pikkutytöt japanilaisissa kauhuelokuvissa poimivat silmistään.
Jo hetken muotia ovat olleet esittävät kuosit. Niillä voi viestiä, että on käynyt Kolilla ja Aurajoen rannalla ja Raumalla. Voi ilmaista nauttivansa parvekkeella istumisesta ja villisalaatin syömisestä. Tämän kaiken voi tehdä vaikka pastelliroosana tai vihreänä, eikä tarvitse sanoa sanaakaan, kun kuva puhuu.
On päiviä, jolloin koko ihminen on nurja puoli ulospäin. Se kyllä tuntuu ihmeelliseltä, kun oikea puoli kerrankin koskettaa sisintä.
Elämään suunnitellaan kaavoja, joiden mukaan valittu kangas leikataan. Saumavaroihin piilotetaan kaikenlaisia aatteita ja uskomuksia, ja sitten ne siksakataan yhteen. Sellaiset kuin minä, ymmärtävät vasta nyt, että siksakkaus pitikin tehdä kankaan reunan yli. Hupsista! Ei se ihme, että välillä on sakannut ja repsottanut, kun perustyö on ihan väärin tehty.
Mallinkin valinta on hankalaa. Ottaisiko sen, mistä pitää vai sen, mikä sopii. Ehkä kuitenkin sen, joka on ollut suosittu muidenkin käytössä. Otan sen, jonka tekeminen tulee edullisimmaksi, sillä syvistä ja hyvistä huolimatta, kaikki kellot kutsuvat osallistumaan tuohen keruuseen kesällä ja hillon purkitukseen syksyllä. Nappulat pitää kasvattaa isoiksi. Raha ei ehkä tee onnelliseksi, mutta sillä tekee. Ja, itsestään huolettomamman.
Rouva Aika ja Herra Massi, heidät valitaan aina uusintakierroksille.
Toisinaan ollaan kierteessä. Kieputaan hallitsemattoman alakierteen kyydissä, eikä yletytä hätäjarruun. Yläkierteen aikoina onnistuvat niin rystyt, jalkatyöskentelyt, läpilyönnit kuin stopparitkin. Kierrepullat voi täyttää joko suolaisella tai makealla. En pidä niistä, jotka maistuvat ihan pitsalta.
Näin vasenkätisenä on joskus hankalaa, kun kaikki ruuvitkin on tehty niin, että niiden kierteet ovat oikeakätisiä. Kyllä siinä ruuvit joskus kiristyvät, ja kannat kuluvat rikki.
Sitten ne paljastuneet kannat kopisevat pahennusta herättäen, eikä niin halpoihin kenkiin kannata vaihdattaa suutarilla uusia korkolappuja.
Oli kuosi, malli tai materiaali mikä tahansa, kuvio on aina sama. Pienenä ja suippona tullaan, sitten elellään ja pompitaan kuin superpallot, kunnes pienentyneenä ja suippona taas mennään. Jostain niitä reikiä ja aukkoja ilmaantuu, vaatekaapin valetakaseiniä, joista kulkea Narniaan.
*******
Tänään on kesän paras päivä!
Ystävyydellä,
Nina
*******
