Räjäytin eilen makunystyräni. Se tapahtui ihan odottamatta, niin kuin usein käy. Itse asiassa, en ole lainkaan sinut sen omituisen puolitotuuden kanssa, että kun ei odota, saa. Siitä samasta laimeudesta on muitakin versioita. Kun ei etsi, niin löytää. Kun vähiten odottaa, niin silloin se saapuu. Prinssi ja koko valtakunta hoviväkineen. Mielenrauha ja Ford Mustang.
Mitä sitten, jos haluaa odottaa ja haaveilla ja fiilistellä ja olla ihan hemmetin täpinöissään. Sitten jää kai nuolemaan näppejään, mikä ei ole hyvä asia, sillä kädet pitäisi ensin päästä pesemään.
Helsinki on minulle vielä melkoisen valloittamaton todellisuus. Kalliossa olen aikaisemmin käynyt Bun2Bun-hampurilaisketjussa. Huomasin silloin, että tässähän taitaa olla kasviksia enemmänkin rivissä. Eilen, äitienpäivänä, kävimme haistelemassa Vaasankatu 15:ssä sijaitsevan Just Vegen.
Kasvisruokaa ja huikeasti vegaanista sekä gluteenitonta. Vähän mietitympää twistiä ja asettelua, sellaista välittämistä lautasella. Välimerellisiä ja Lähi-idän hyviä tuulia. En syönyt, vaan nautiskelin, Meze-lautasen. Olen edelleen unelmissani yltä päältä niissä tahnoissa ja dipeissä. Jonglöörinä suu auki pallottelemassa rapeilla falafeleilla. Kuola valuu.
Uusi tuttavuus oli myöskin Kahvitupa Bemböle Espoossa (Bellinmäki 1). Lounaskahvila on Espoon vanhimpiin kuuluva kantatilan päärakennus.
Olen jo kauan kaivannut vastinetta Turun Ruissalon kahviloille. Entisessä elämässäni kävin siellä aina sunnuntaisin kävelyllä ja kahvilla. Vaihtoehtoja riitti.
Aito Vienan karjalaistalo, Honkapirtti, joka on kuuluisa hernekeitosta, pannukakusta ja munkeista. Kansanpuiston keltainen Aurinkoravintola, joka on kastettu uudelleen Villa Promenadeksi.
Siellä suolaiset piirakat olivat se juttu! Villa Saaron herkkään empirehuvilaan törmää väkisinkin, jos posottaa suoraan loppuun asti. Muistan herkutelleeni usein jollain täytetyllä patongilla. Sitten oli vielä Punainen Tupa, jonka seinillä kukki vienosti.
Kaipaus on kaunista. En päässyt vielä siitä, enkä tiedä, haluanko päästäkään.
Jos käyt kauppakeskus AINOAn Tarinassa kahvilla, ehdit vielä nauttimaan viereisen näyttelytilan annista.
Espoon kuvataidekoulun lopputyönäyttely 2022 on ripustettu esille meidän kaikkien iloksi.
Aada Maula, sormukset & piirrokset, ”Beauty of the Rings”.
Näyttelyyn pääsee vapaasti 11.5. asti. Olen käynyt monta kertaa. Joka kerta olen tullut ulos himppusen iloisempana.
Nea Parkatti, valokuvaus, ”Painottomuuden harmonia”.
Pian lentelen jo äärisfääreissä.
Venla Pulkkinen, keramiikka, ”Kahvipöydässä”.
Tänään käyn Espoon Kontissa. Levottomien konttieni kanssa. Eikä sekään haittaa. Muista ilo!
