Peilit olivat hiljaisia. Hiljaiset olivat peilejä.
Hiljaiset näkivät ja kuulivat eniten.
– Minä olen peilissä? Minä olen peilissä.
Koskaan ennen kolmella sanalla ei oltu tarkoitettu yhtä syvää ymmärtämättömyyden tilaa.
Ihminen jättää harvoin käyttämättä tilaisuuden katsoa peiliin.
Elämä on peilitalo.
Peilikään ei läpäise valoa.
Peilistä näen selkäni taakse. Miksi se on pelottavaa?
Tottelematon peili vääristelee.
Jos en olisi koskaan katsonut peiliin? Olisinko silloin kaunis?
Tuunasin kuvien peilin satumaailmaan sopivaksi. Käytin ainakin polymeerimassaa, savea, keramiikan paloja, lasia, helmiä ja kuivattuja kukkia.
