Kaikki vapaasti heiluva, killuva ja roikahteleva, hapsut, liepeet, helmat, hännät, kaistaleet.
Lattialle asti valuvat.
Pitkät nauhat, satiinit ja silkit, haluavat kääriytyä ruseteiksi, tupsuiksi ja silmukoiksi, usein niistä on hauskaa vain heilua ilmavirrassa.
Tämän leninkimäisen työn nimi on ”Sydänkohtaus”.
Kaikki roikkuu. Leukaperät ja ilmeet. Oksat lumen painosta. Menneisyys kivisillä hartioilla. Jos siitä vähän napsaisisi, leikkaisi palan pois, keventäisi painoa, voisi se taas vapaasti liikkua.
Pidän töistä, joihin voin loputtomasti lisätä.
Ne hyväksyvät kaiken, eikä mikään ole niille liian lapsellista. Tai liikaa. Ne työt eivät tule koskaan valmiiksi, kuten en minäkään.
Mitä se edes tarkoittaa, “tulla valmiiksi”. Eikö valmiiksi tullut ole lopetus. Kaikki päättyy siihen. “Se on valmis” on kuin hylkäys, kuolema. Keskeneräinen sen sijaan on innostavaa.
Anna kaiken olla aina kesken ja vaiheessa.
