Minulla on keppi. Jääkaapissa on myös porkkanoita. Se on kaunis keppi, jolla tehdään vain kauniita asioita. Sen päähän voi laittaa grillimakkaran. Sitä voi heittää koiran noudettavaksi, mutta silloin pitää olla valmis kestämään seuraukset. Keppi ei palaa luoksesi enää entisenlaisena. Kepillä ei voi piiskata muuta kuin hyvin kevyitä mattoja. Sillä voidaan myös osoittaa tärkeää kohtaa, kuten kuvassa. Huutaa “huomiota”! Katsokaa!
Kepin pää sojottaa Rembrandtin Yövartio-maalausta (1642) kohti, joka alkuperäisessä komeudessaan on esillä Alankomaiden Rijksmuseumissa Amsterdamissa. Sen käyttöön on siellä varattu yksityishuone. Se on tärkeä maalaus. Tämä keppikin on tärkeä. Ainakin minulle. Olen säilyttänyt sitä pyykkikorissa viimeiset puolitoista vuotta. Miksi säilyttäisin niin kauan jotain sellaista, joka ei ole minulle tärkeää?
Pieni, keltapukuinen tyttö on valaistu esille, sillä kaikilla ei ole käytössään keppiä, jolla osoitella. Tyttö voittoisassa keltaisessaan on tärkeä. Hän on symboli täynnä symboleita. Hänessä on viestejä, joita voi lukea. On kanan kynsiä, pistooli, sotilaiden malja. Kuvakin on usein täynnä sanoja. Ei sanan tarvitse olla kirjoitetussa muodossa.
“Yövartiossa” paistaa aurinko. On päivä. Vartijoitakaan ei näy. Ampumaseuran miehet vain ovat lähdössä juhlaparaatiin. On hälinää, pärinää ja innostusta. Koira räksyttää. Kaikki on hyvin.
Kaiken alla on jotain muuta. Niin se jatkuu kai loputtomiin. Rembrandtin maalauksenkin alla on piilossa luonnos. Joskus näkymätön ja piilotettu kiinnostaa enemmän kuin se, mitä meille on tuotu esille. Haluaisimme itse päättää, kumpaa katsella.
Kepin kanssa viettämieni tuntien aikana kuuntelimme Rembrandt-nimistä artistia. Joimme liikaa laimeaa murukahvia Koffiepauze-kappaleen tahdissa. Olo oli samanlainen kuin “Easy Like Sunday Morning”.
Keppikin on nyt paraatiasussaan. Siitä tuli uuden ajan virpovitsa. Nimeltään “Kotipesäpuu”. Se on täynnä symboliikkaa. Koira haukkuu oravaa. Aurinko yrittää paistaa. Kannustan sitä. Huudan sille siitä, miten paljon me nyt tarvitsemme sitä. Kepin sisällä on vielä muisto puusta, jonka osa se joskus oli.
Teille jokaiselle kaunista pääsiäisen ja heräämisen aikaa!
