Monissa romanttisissa tarinoissa on muodonmuutos. Sen avulla pyritään saamaan ihmisessä jo oleva kauneus ilmeisemmäksi. Ehkä helpommin käsiteltävään muotoon, selkokielelle. Itse toimin mielelläni toisinpäin. Pyrin hämmentämään ja monimutkaistamaan.
Millaista olisi ottaa kokonaan toinen muoto? Tai, toisen muoto? Lähinnä kysymys on kai siitä, millaisen muodon sitä uskaltaisi ottaa. Parhaiksi äänestettyjen muotovalioidenkin sisällä voi olla teräviä kulmia ja ihan tavallisia mattoja, jotka eivät lennä. Omaa kurjaansa sen sijaan on jo tottunut käsittelemään.
Muodonmuutos voi olla myös keino selvitä. Erittäin vaikeissa elämäntilanteissa pelastan itseni hylkäämällä itseni. Se tapahtuu kyselemättä, automaattitoiminnolla. Jätän kehoni ja seuraan ulkopuolelta tapahtumia, jotka ehkä muuten olisivat minulle liikaa. Pystyn jopa tuntemaan myötätuntoa tuota ihmistä kohtaan, jota seuraan, ja joka olen minä.
Ulkoinen muodonmuutos on helpohko juttu. Muuttuminen vaikeaa. Vanhoilla tavoilla on jo omat kolonsa, joihin on niin sujuvaa loksahtaa.
Ihmiset puhuvat mieluummin muutoksesta kuin muuttuvat.
Kaikkein mieluiten he muistuttavat toisten muutostarpeesta.
Ihmiset tulkitsevat, vaikka voisivat vain kysyä.
He vihjailevat, kun häpeävät halujaan ja tarpeitaan.
Kiristävät lisää, vaikka haluaisivat löysätä, sillä
eivät välitä tarkistaa kiertosuuntaa.
Ja kun he istuvat, he istuvat vain harvoin koko painollaan.
(Ote kirjastani Mantelinperijä)
Asioiden ja esineiden muodonmuutos jatkaa niiden elämää. Ei tarvitse ostaa uutta, kun vanhasta tuli se uusi. Suoritin vanhalle ”röllihameelleni” pienen lisäröllinnyksen.
Ompelin käsin uusia paikkoja ja kiinnitin naruja hameen vapaata henkeä kunnioittaen.
Vanhasta vihreästä lattiaruukusta tuli mahtipontisen överi esitys, kuten ylläolevista kuvista näkee. Kaikki kaksi, jotka sen nyt ovat nähneet, ovat visusti varoneet sanomasta mitään.
Maalasin ruukun pour painting -maaleilla.
Tupsuttelin väleihin pikkupulloista 3D-väriä (3D Pearl Paint). Ruukun alaosaan sudin akryyliväriä.
Et voilà, lopuksi täytin ruukun polymeerimassasta tehdyillä kukilla. Halusin erilaisia tekstuureja ja pintoja.
Vauhtiin päästyäni kohensin kirpputorilta 0,50 sentillä ostamani banaaninlehtitarjottimen.
Onnistuin piilottamaan kohdan, josta oli pala murtunut. Nyt entinen murtunut on ylpeästi keskellä pöytää.
Kysymys ei ole niinkään tarpeesta tehdä parempi, vaan halusta tehdä erilainen.
Siinä he vielä ovat. Pahaa aavistamattomina.
